Mitä virtuaalitodellisuus ja lyhenteet VR, AR, MR ja XR tarkoittavat

Alkuun olisi varmaankin hyvä aukaista, mitä virtuaalitodellisuus ja lyhenteet VR, AR, MR ja XR tarkoittavat.

Vir­tu­aa­li­to­del­li­suus on Kie­li­toi­mis­ton sana­kir­jan mu­kaan tie­to­kone­si­mu­laa­ti­on tuot­ta­mien ais­ti­mus­ten avul­la luo­tu kei­no­te­koi­nen ym­pä­ris­tö. Tut­ta­val­li­sem­min tä­män voi­si se­lit­tää seu­raa­vas­ti: “Vir­tu­aa­li­to­del­li­suus on vir­tu­aa­li­la­sien lä­vit­se kat­sot­ta­va toi­nen maa­il­ma, joka tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den ko­kea jo­tain, mikä ei ole pai­kan pääl­lä”. Vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den poh­ja­na on aina jo­kin so­vel­lus, jota kat­sel­laan vir­tu­aa­li­la­sien lä­vit­se. So­vel­luk­set voi­vat tar­jo­ta eri­lai­sia “maa­il­moi­ta” vie­rail­ta­vak­si.

Ly­hen­teet, joi­den erot on hyvä si­säis­tää ovat VR, AR, MR ja XR. Näi­den vä­lil­lä on yh­teys, mut­ta lop­pu vii­mein pu­hu­taan kui­ten­kin täy­sin eri asi­ois­ta. VR eli vir­tu­aa­li­to­del­li­suus (vir­tu­al re­a­li­ty) on ko­ko­naan oh­jel­mal­li­ses­ti tuo­tet­tu ym­pä­ris­tö, jos­sa seik­kail­laan. AR eli li­sät­ty to­del­li­suus (aug­men­ted re­a­li­ty) poh­jau­tuu sii­hen, että to­del­lis­ta maa­il­maa ri­kas­te­taan käyt­tä­en sii­hen käyt­töön suun­ni­tel­tu­ja la­se­ja tai pu­he­lin­ta ka­me­ran avul­la. Täs­tä ehkä yksi tun­ne­tuim­mis­ta esi­mer­keis­tä on suo­si­oon nous­sut Po­ke­mon Go -peli. MR eli yh­dis­tet­ty to­del­li­suus (mi­xed re­a­li­ty) yh­dis­tää sekä vir­tu­aa­li­to­del­li­suut­ta ja li­sät­tyä to­del­li­suut­ta toi­siin­sa muo­dos­ta­en yh­te­näi­sen ko­ko­nai­suu­den. XR eli laa­jen­net­tu to­del­li­suus on puo­les­taan sa­teen­var­jo­ter­mi kai­kil­le näil­le kä­sit­teil­le. North of 41 on jul­kais­sut näis­tä ter­meis­tä hy­vän ja au­kai­se­van ar­tik­ke­lin, jon­ka löy­dät tääl­tä.

Klas­si­kal­la on käy­tös­sä iso va­li­koi­ma eri­lai­sia vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den vä­li­nei­tä, sekä opis­ke­li­joi­den omia pu­he­li­mia voi­daan hyö­dyn­tää li­sä­tyn to­del­li­suu­den vä­li­nei­nä.

Miksi virtuaalitodellisuutta kannattaa hyödyntää opetuksessa?

En­sin­nä­kin vir­tu­aa­li­to­del­li­suus tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den laa­jen­taa asi­an ym­mär­tä­mis­tä. Käy­tän esi­merk­ki­nä his­to­ri­an ope­tus­ta. Jos en­sin oppi­tun­nil­la kä­si­tel­lään roo­ma­lais­ta im­pe­riu­mia ja sen paik­ko­ja, niin täs­tä on help­po jat­kaa esi­mer­kik­si tu­tus­tu­maan Co­los­seu­miin vir­tu­aa­li­to­del­li­suut­ta hyö­dyn­tä­en. Näin esi­mer­kik­si sin­ne si­joit­tu­vat his­to­ri­al­li­set ta­pah­tu­mat saa­vat uu­den tart­tu­mis­pin­nan, kun pys­tyy hah­mot­ta­maan ti­lan­teen ja par­haim­mil­laan jopa nä­ke­mään pät­kän his­to­ri­al­li­ses­ta näy­tel­mäs­tä. Tai esi­mer­kik­si läh­te­mään toi­sen maa­il­man­so­dan ai­kai­sen pom­mi­tus­len­to­ko­neen kyy­tiin ja pääs­tä osak­si his­to­ri­al­li­sia tais­te­lui­ta.

Vir­tu­aa­li­to­del­li­suus pys­tyy vie­mään mei­dät paik­koi­hin, joi­hin oli­si han­ka­la vie­dä ryh­mä opis­ke­li­joi­ta sor­mia nap­saut­ta­mal­la. Täs­tä hyvä esi­merk­ki on Lyf­tan luo­mat ym­pä­ris­töt, jot­ka an­ta­vat eväi­tä glo­baa­liin kan­sa­lais­kas­va­tuk­seen. Ym­pä­ris­töis­sä voit tu­tus­tua esi­mer­kik­si Eti­o­pi­a­lai­sen yh­tei­sön toi­min­taan vi­de­oi­den ja teks­tien avus­tuk­sel­la. Voit lu­kea ym­pä­ris­töis­tä li­sää tääl­tä.

Jy­väs­ky­län yli­o­pis­ton ar­tik­ke­lin mu­kaan opis­ke­li­joil­la tu­lee olla jo jon­kin­lai­set poh­ja­tie­dot, jot­ta op­pi­mis­tu­lok­sia pys­tyt­täi­siin ha­vait­se­maan vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­den käy­tön yh­tey­des­sä. Ar­tik­ke­lis­sa muis­tu­te­taan, että opet­ta­jil­la on mer­kit­tä­vä ja kes­kei­nen roo­li op­pi­mis­ti­lan­teen ra­ken­ta­mi­ses­sa, ja riip­pu­en har­joit­tees­ta se voi olla yk­sin­ker­tai­ses­ta ha­vain­noin­nis­ta har­joit­teen suo­rit­ta­mi­sen tu­ke­mi­seen. Voit lu­kea tut­ki­muk­ses­ta tar­kem­min tääl­tä.

Stan­ford Yli­o­pis­ton tut­ki­ja Je­re­my Bai­len­son on tut­ki­nut vir­tu­aa­li­to­del­li­suut­ta 1990-lu­vun lop­pu­puo­lel­ta ja on­kin ol­lut pe­rus­ta­mas­sa Stan­for­din Vir­tu­al Hu­man In­te­rac­ti­on La­bia. Bai­len­so­nin mie­les­tä vir­tu­aa­li­to­del­li­suus ei kor­vaa ai­em­min käy­tös­sä ol­lei­ta ope­tuk­sen me­to­de­ja, vaan tu­kee nii­tä. An­taa uu­sia ta­po­ja aja­tel­la kat­sot­ta­es­sa nor­maa­le­ja luok­ka­o­pe­tus­me­to­de­ja. Hän kui­ten­kin muis­tut­taa, että kaik­keen vir­tu­aa­li­to­del­li­suut­ta ei kui­ten­kaan kan­na­ta so­vel­taa. Esi­mer­kik­si sana­jär­jes­tyk­sien pyö­rit­te­le­mi­nen lii­tu­tau­lun kans­sa. Hän ko­ros­taa, että pa­ras hyö­ty vir­tu­aa­li­to­del­li­suu­des­ta saa­daan, kun vie­dään ih­mi­set sen avul­la paik­kaan X, jo­hon ei muu­ten oli­si läh­det­ty tai oli­si ol­lut mah­do­ton­ta läh­teä.

Vir­tu­aa­li­to­del­li­suus an­taa myös mah­dol­li­suuk­sia eri­lai­sil­le op­pi­joil­le. Se an­taa mah­dol­li­suu­den kat­so­mal­la op­pi­vil­le saa­da “kä­sin­kos­ke­lel­ta­va” kuva esi­tel­tä­väs­tä asi­as­ta. Näin myös te­ke­mäl­lä op­pi­vat saa­vat mah­dol­li­suu­den op­pia uu­del­la ta­val­la.

Läh­de: https://www.te­acht­hought.com/tech­no­lo­gy/10-re­a­sons-use-vir­tu­al-re­a­li­ty-class­room/