Princeton University

Tors­tai­na 9.5.2019 mat­kus­tim­me New Yor­kis­ta Ho­bo­ke­nin juna-ase­mal­ta Prin­ce­to­niin Ha­mil­to­nin juna-ase­mal­le. Prin­ce­ton on kau­pun­ki Mer­ce­rin pii­ri­kun­nas­sa. Tämä si­jait­see New Jer­seyn osa­val­ti­os­sa, joka si­jait­see New Yor­kin osa­val­ti­on poh­jois­puo­lel­la.

Princetonin yliopisto

Meno­mat­kal­la Prin­ce­to­nin yli­o­pis­toon kä­vim­me her­kut­te­le­mas­sa Prin­ce­to­nis­sa pai­kal­li­ses­sa let­tu­kah­vi­las­sa, jos­ta sai to­del­la mauk­kai­ta let­tu­ja ja kah­ve­ja. Prin­ce­to­nin alue erot­tui sii­nä, että siel­lä oli kä­ve­ly­tiet ja pal­jon pyö­räi­li­jöi­tä. Kah­vi­lan sei­näl­lä oli myös pyö­räi­lyyn in­nos­ta­va il­moi­tus “Thanks for ri­ding your bike”.

Ilta­päi­väl­lä kä­ve­lim­me Prin­ce­to­nin yli­o­pis­to­a­lu­eel­le, jos­sa ta­pa­sim­me suo­ma­lai­sen Prin­ce­to­nin yli­o­pis­ton opis­ke­li­jan Hen­riet­ta  Toi­va­sen. Val­mis­tut­tu­aan Kuo­pi­on klas­sil­li­ses­ta lu­ki­os­ta hän läh­ti opis­ke­le­maan Yh­dys­val­toi­hin, ja siir­tyi sit­ten opis­ke­le­maan Prin­ce­to­nin yli­o­pis­toon. Täl­lä het­kel­lä hän te­kee väi­tös­kir­jaa.

Prin­ce­to­nin kau­pun­ki tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti siel­lä si­jait­se­vas­ta Prin­ce­to­nin yli­o­pis­tos­ta. Prin­ce­to­nin yli­o­pis­to pe­rus­tet­tiin vuon­na 1746, ja näin ol­len se on Yh­dys­val­to­jen nel­jän­nek­si van­hin yli­o­pis­to. Se on yksi rik­kaim­mis­ta yli­o­pis­tois­ta Yh­dys­val­lois­sa, ja maa­il­man mit­ta­kaa­vas­sa nel­jän­nek­si rik­kain. Prin­ce­to­nin yli­o­pis­to on po­lii­tik­ko­jen, ark­ki­teh­tien ja tek­ni­sen alan oppi­lai­tos. Jos Prin­ce­to­nin yli­o­pis­toa ver­tail­laan maa­il­man yli­o­pis­to­jen vä­li­sis­sä ver­tai­lus­sa, se si­joit­tuu kär­ki­pai­koil­le.

Hen­riet­ta Toi­va­nen op­paa­nam­me kier­te­lim­me Prin­ce­to­nin yli­o­pis­to­a­lu­et­ta. Hen­riet­ta Toi­va­nen ker­toi omas­ta his­to­ri­as­taan, kuin­ka hän pää­tyi opis­ke­le­maan Prin­ce­to­nin yli­o­pis­toon, mitä kuu­luu Prin­ce­to­nin yli­o­pis­ton his­to­ri­aan, mitä siel­lä opis­kel­laan ja mis­sä siel­lä alu­eel­la si­jait­see mi­tä­kin. Pää­sim­me tu­tus­tu­maan alu­ei­siin, jon­ne ei ta­val­li­sel­la tu­ris­til­la ole mah­dol­lis­ta pääs­tä, esim. opis­ke­li­joi­den ti­loi­hin ja kir­jas­toon, jon­ne Hen­riet­ta hank­ki meil­le kul­ku­lu­vat.

Opis­ke­li­jat Prin­ce­to­nin yli­o­pis­tos­sa ovat eri puo­lil­ta maa­il­maa. Huip­pu­yli­o­pis­toon pää­see, jos me­nes­tyy opin­nois­saan ja pys­tyy suun­nit­te­le­maan, mitä nä­kee tu­le­vai­suu­des­saan opis­ke­li­ja­na. Vaa­di­taan siis myös luo­vuut­ta ja ide­oi­ta. Hen­riet­ta ker­toi, ett­ei ole ta­van­nut tois­tai­sek­si mui­ta suo­ma­lai­sia, mut­ta olet­taa kyl­lä isos­sa yli­o­pis­tos­sa mui­ta­kin ole­van.

Kier­ros oli to­del­la mie­len­kiin­toi­nen ja olem­me to­del­la kii­tol­li­sia näin hy­väs­tä mah­dol­li­suu­des­ta, että pää­sim­me vie­rai­le­maan yli­o­pis­tos­sa hy­vän op­paan kans­sa. Kier­rok­sen lo­put­tua kä­vim­me vie­lä yh­tei­ses­ti syö­mäs­sä yli­o­pis­ton ruo­kai­lu­ti­las­sa, joka muis­tut­taa Har­ry Pot­te­rin Ty­ly­pah­kan ruo­ka­sa­lia.

Syö­mäs­sä Prin­ce­to­nin yli­o­pis­tos­sa.